387 s.
Bazar 2012
Christine kärsii amnesiasta, muistinmenetyksestä. Joka aamu hän herää kuvitellen olevansa milloin parikymppinen opiskelija, milloin lapsi, milloin perheenäiti. Joka aamu hän herää vieraan miehen vierestä, vieraassa talossa, vieraassa ruumiissa. Todellisuudessa hän on 47-vuotias ja menettänyt parikymmentä vuotta elämästään. Joka aamu hänen miehensä Ben selittää Christinelle keitä he ovat, mitä on tapahtunut. Onnettomuus. Christine alkaa pitämään päiväkirjaa saadakseen selville kuka hän on ja mitä hänelle on tapahtunut.
Kirja on paljon jännempi, kun mitä tässä uskallan juonesta paljastaa :)
Kun suljen silmäni-trilleriä kuvaa hyvin sana ilahduttava. Tai positiivinen yllätys. Ensimmäinen kysymys kirjaan tarttuessa oli, pystyisikö kirjoittamaan mukaansa vetävästi aiheesta, jossa selkeänä vaarana on yhden ja saman toisto. Pystyy. Watsonin valitsemat juonen käänteet ovat myös ilahduttavan konservatiivisia (jos niin voi sanoa) ja tempo on ilahduttavan rauhallinen. Juoni on rakennettu todella hienosti varsinkin ottaen huomioon, että kysymyksessä on esikoisteos. Tälläkin kertaa onnistuin hämmästymään kirjailijan paljastuttua mieheksi, kuviteltuani hänet naiseksi.Kirjan kannessa on sitaatti Tess Gerritseniltä (ei hajuakaan kuka on Tess Gerritsen, pitää googlettaa :D ): "Paras esikoisromaani, minkä olen lukenut." En ihmettele kommenttia. Kirjan käännösoikeudet on myyty 42 maahan ja kuten kaikista hyvistä kirjoista, siitä on tekeillä elokuva, jota postereiden perusteella tähdittää Nicole Kidman. Tuo elokuva on varmasti mentävä katsomaan, kunhan saan mukaani jonkun kenen kädestä pitää kiinni pelottavissa kohdissa :)
Tähtiä huikeat ****
Ps. Youtube löytyi kirjasta tehty mukava traileri :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti