It is what you read when you don't have to that determines what you will be when you can't help it.
~Oscar Wilde

torstai 23. elokuuta 2012

Rouhiainen, Elina : Kesytön

Rouhiainen, Elina
Susiraja 1: Kesytön
Tammi 2012

Kesäloma alkaa vedellä viimeisiään. Tarkoituksena oli ehkä lukea useampi kirja, mutta en ole lukenut kuin muutaman.. Selityksiä voisi tarjota sivukaupalla, mutta todellisuudessa olen siis vetänyt lonkkaa raajat sivuillani riippuen niin laiskana, että todennäköisesti nekin lihakset joita tarvitaan kirjan pitelemiseen ovat surkastuneet. Luin viime viikolla kuitenkin Elina Rouhiaisen Kesyttömän, joka aloittaa Susiraja-nimisen sarjan. En heti ehtinyt kirjoittaa siitä mitään, koska Kesytön sai minut vihdoin tarttumaan huolellisesti ohittamaani Twilight-kirjasarjaan........?  En oikein osaa selittää mitä on tapahtunut. Twilightin ensimmäistä osaa, eli Houkutusta, olen kyllä yrittänyt joskus lukea kehnoin lopputuloksin; kieli tuntui kököltä ja päähenkilö luoltaan työntävän angstiselta enkä päässyt ehkä ensimmäistä 30 sivua pidemmälle. Nyt kuitenkin huomaan yrittäväni kirjoittaa tämän mahdollisimman nopeasti, voidakseni palata lukemaan viimeiset sivut siitä Houkutuksesta..

MUTTA tämän bloggauksen oli tarkoitus keskittyä tuohon Kesyttömään. :)

Kesytön käynnistyy kun 17-vuotiaan Raisan äiti kuolee ja Raisa muuttaa Helsingistä Hukkavaaraan, susirajalle, enonsa luo. Raisa ei ole kuullut enostaan aikaisemmin mitään ja salaisesti Raisa haluaakin selvittää miksi hänen äitinsä on salannut niin tarkkaan menneisyytensä. Hukkavaara ei muutenkaan vaikuta ihan tavalliselta syrjäkylältä; Raisan luokan oppilaat ovat epätavallisen kauniita - varsinkin karate-oppilas Mikael kiinnittää Raisan huomion. Pian Raisa tutustuu toisenlaiseen maailmaan, jossa on ihmissusia ja vampyyreita - ja heihin voi rakastua.

Kirjassa vilahtelee raskaitakin teemoja: itsensä viiltely, alkoholin käyttäminen pakokeinona todellisuudesta, kuolema. Kuitenkin itse juoni kulkee kevyenä ja nopeatempoisena, esimerkiksi Raisan äidin kuolemaa ei käsitellä juuri sen enempää kuin mitä vaaditaan siihen, että saadaan Raisa Hukkavaaraan. Hahmot eivät ole kaikkein omaperäisempiä; esimerkkinä Raisan paras ystävä, muotiarakastava Niko, joka "paljastuu" homoksi.. Klisee? Toisaalta hahmot ovat kuitenkin rakastettavia ja heidän elämäänsä seuraa mielellään.

Kirjan lopuksi mietin "tykkää, ei tykkää, tykkää.. Tykkää". Jokin kirjassa sai melkein lukemaan sen heti uudestaan, mutta sitten muistin, että tosiaan on näitä muitakin samantyylisiä kirjoja, ja tällä tiellä nyt ollaan toistaiseksi.

Vaikka pidinkin kirjasta annan sille kolme (3) tähteä ***

Tai ehkä oikeastaan *** ja 1/2, koska kovasti pidin kirjan kansista :)