Rouhiainen, Elina : Kesytön

Rouhiainen, Elina
Susiraja 1: Kesytön
Tammi 2012

Kesäloma alkaa vedellä viimeisiään. Tarkoituksena oli ehkä lukea useampi kirja, mutta en ole lukenut kuin muutaman.. Selityksiä voisi tarjota sivukaupalla, mutta todellisuudessa olen siis vetänyt lonkkaa raajat sivuillani riippuen niin laiskana, että todennäköisesti nekin lihakset joita tarvitaan kirjan pitelemiseen ovat surkastuneet. Luin viime viikolla kuitenkin Elina Rouhiaisen Kesyttömän, joka aloittaa Susiraja-nimisen sarjan. En heti ehtinyt kirjoittaa siitä mitään, koska Kesytön sai minut vihdoin tarttumaan huolellisesti ohittamaani Twilight-kirjasarjaan........?  En oikein osaa selittää mitä on tapahtunut. Twilightin ensimmäistä osaa, eli Houkutusta, olen kyllä yrittänyt joskus lukea kehnoin lopputuloksin; kieli tuntui kököltä ja päähenkilö luoltaan työntävän angstiselta enkä päässyt ehkä ensimmäistä 30 sivua pidemmälle. Nyt kuitenkin huomaan yrittäväni kirjoittaa tämän mahdollisimman nopeasti, voidakseni palata lukemaan viimeiset sivut siitä Houkutuksesta..

MUTTA tämän bloggauksen oli tarkoitus keskittyä tuohon Kesyttömään. :)

Kesytön käynnistyy kun 17-vuotiaan Raisan äiti kuolee ja Raisa muuttaa Helsingistä Hukkavaaraan, susirajalle, enonsa luo. Raisa ei ole kuullut enostaan aikaisemmin mitään ja salaisesti Raisa haluaakin selvittää miksi hänen äitinsä on salannut niin tarkkaan menneisyytensä. Hukkavaara ei muutenkaan vaikuta ihan tavalliselta syrjäkylältä; Raisan luokan oppilaat ovat epätavallisen kauniita - varsinkin karate-oppilas Mikael kiinnittää Raisan huomion. Pian Raisa tutustuu toisenlaiseen maailmaan, jossa on ihmissusia ja vampyyreita - ja heihin voi rakastua.

Kirjassa vilahtelee raskaitakin teemoja: itsensä viiltely, alkoholin käyttäminen pakokeinona todellisuudesta, kuolema. Kuitenkin itse juoni kulkee kevyenä ja nopeatempoisena, esimerkiksi Raisan äidin kuolemaa ei käsitellä juuri sen enempää kuin mitä vaaditaan siihen, että saadaan Raisa Hukkavaaraan. Hahmot eivät ole kaikkein omaperäisempiä; esimerkkinä Raisan paras ystävä, muotiarakastava Niko, joka "paljastuu" homoksi.. Klisee? Toisaalta hahmot ovat kuitenkin rakastettavia ja heidän elämäänsä seuraa mielellään.

Kirjan lopuksi mietin "tykkää, ei tykkää, tykkää.. Tykkää". Jokin kirjassa sai melkein lukemaan sen heti uudestaan, mutta sitten muistin, että tosiaan on näitä muitakin samantyylisiä kirjoja, ja tällä tiellä nyt ollaan toistaiseksi.

Vaikka pidinkin kirjasta annan sille kolme (3) tähteä ***

Tai ehkä oikeastaan *** ja 1/2, koska kovasti pidin kirjan kansista :)

Sivusta sanoen-blogi hiljenee hetkeksi, koska..

kesäloma alkoi ja lähden reissuun! Kirjastokassia heilutellen ja kantaen mukanani 

teräsmiestyynyliinalla peiteltyä tyynyä. Makuupussista voittekin arvata, että ihan hiekkarannikolle en ole lähdössä :o) Epäilen saavani vieroitusoireita, kun kädenulottuvilla ei ole viittäkymmentä kirjaa, mutta toisaalta, ehkä se välillä on ihan terveellistäkin. Who knows?

Julistan kesän alkaneeksi!

Kirsikkasydän

Cassidy, Cathy: Kirsikkasydän
WSOY 2012

Cathy Cassidy on ilmeisesti "hugely popular" nuortenkirjailija Englannissa, mutta itselleni nimi oli tuiki tuntematon. Ups. Kirsikkasydän aloittaa Suklaamuruset kirjasarjan, jossa pääsemme tutustumaan viiden uusperheen tytön tarinaan kunkin omasta näkökulmasta. Hauska idea!

Ensimmäisen kirjan, Kirsikkasydämen, päähenkilö on 13-vuotias Cherry. Cherryn suklaatehtaalla työskentelevä yksinhuoltajaisä rakastuu ja edessä on muutto Skotlannista Englantiin. Samalla kun alusta aloittamisen mahdollisuus uudella paikkakunnalla kutkuttaa ihanasti hieman yksinäisen ja epäsuositun Cherryn mahanpohjassa, sopeutuminen uuteen perheeseen jännittää; luvassa ei ole vain yksi tai kaksi sisarusta vaan Englannissa odottaa kokonaiset neljä uutta siskoa; Coco, Sky, Summer ja Honey. Cherryn ongelma on valehtelu; hänellä on tapana hieman värittää todellisuutta tehdäkseen itsestään mielenkiintoisemman. Vaikka Cherryllä on vakaa aikomus jättää valheet taakseen Skotlantiin, ei aikaakaan, kun häneltä pääsee sammakko suustaan. Kysymys kuuluukin, voiko uusi perhe pitää hänestä sellaisenaan? Englannissa Cherry tutustuu myös Honey-isosiskon poikaystävään ja luvassa on ongelmia.

Jos Cherry olisi 20-vuotta vanhempi Kirsikkasydän kertoisi osittain Bridget Jonesin elämästä. Pidin paljon teemasta, eli siitä miten pitkälle valheet kantavat ja olisiko sittenkin parempi vain olla oma itsensä? Cherryn kasvutarina kätkeytyy kuitenkin visusti pinnan alle; Kirsikkasydän on kepeästi ja nopeatempoisesti etenevä kirja täynnä naurua, kiperiä tilanteita ja rakkautta.Välillä Cherryn ja häntä vanhemman Hollyn, jopa teini-ikäisiksi lapselliset ratkaisut ärsyttävät ja tekisi mieli ravistella kumpaakin. Välillä junnataan paikoillaan kirjailijan halutessa selittää asiat juurta jaksaen. Kirsikkasydän on silti kelpo viihdettä ja luulenpa, että se ihastuttaa varsinkin nuoremmat lukijansa (9+). Itsekkin ajattelin lukea sarjasta myös tulevat osat :o)

Plussaa kirjan kannesta! Seurasin tänään kirjastossa vanhemman ja pienen tytön kirjakassintäyttöprosessia: -Näyttääkö tämä kivalta? -Ei! -Entä tämä? -Ei! - Entä tämä? -Joo! Teki mieli huikata, ettei kirjaa kansiin katsominen. Mutta itsekkin sitä ikävä kyllä teen!

Tähtiä: ***1/2

Miljardin tuhatta turskattia!

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus
Ohjaaja: Steven Spielberg
Pääosissa: Jamie Bell, Andy Serkis, Daniel Craig, Simon Pegg, Nick Frost
Kesto: 1 h 44 min

 Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Yksi niistä on Tintti elokuvassa käytetty animaatiotekniikka. En ymmärrä miten se toimii, mutta se toimii! Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus-animaatioelokuva on tehty tyylillä, johon en ainakaan itse tiedä törmänneeni aikaisemmin. On aivan lumoavaa nähdä animaatiohahmojen liikkuvan ja elehtivän kuin ihmiset ikään! Laatu ei kuitenkaan yllätä kun ajattelee, että leffan ovat työstäneet yhteistyössä Steven Spielberg ja Peter Jackson.

Kuten jokainen itseään kunnioittava pikkutyttö, myös minä luin aikoinaan Tinttini. Nykyään en tosin aivan lonkalta muista kirjojen juonia, mutta oletan, että tykkäsin, kun näitä Hergen sarjakuvia kirjastoautosta kotiin uskollisesti kannoin! Ainaki elokuvaa katsellessa rakastan hauskan nokkelaa Tinttiä, joka vastaa omiin kysymyksiinsä miltein henkeä vetämättä. "Oikeassa" elokuvassa tuollainen voisi ärsyttää, mutta animaatiossa se on vain hupaisaa. Asetta reportteriksi yllättävän mainiosti käyttävässä Tintissä yhdistyvät kaikki tunnetuimmat tee-se-itse-miehet, agentit ja seikkailijat kuten Indiana Jones, Macgyver ja James Bond. Tuorein James Bond eli Daniel Craig näyttelee Tintissä sattumalta myös joukon pahista Ivan Ivanovitch Sakarinia.

Animaation etuna on myös se, että se ei näytä epäuskottavalta. Vaikka mitä hurjaa voi tapahtua! Laivat voivat keikkua miltein 180-astetta ja merimiehet silti kävellä mastoilla selkä suorassa, mutta Pirates of Caribbian-leffassa moinen vain ärsyttäisi epäuskottavuudellaan.

Making of-videolta paljastuu miten kuinka aidonkaltainen animaatio on luotu. On tarvittu vartalonmyöntäisiä asuja, kasvomaalia ja tadaa, Tintti on valmis! Ehkä ei aivan näin, mutta videota katsellessa ymmärtää, että myös näyttelijät ovat tehneet loistavaa työtä elokuvassa. Making of-videolta näkee kuinka leffan kiistaton tähti Andy Serkis veistelee Haddockkina Steven Spielbergin myhäillessä metrin päässä. En yritä edes tietää keitä kaikkia tämän elokuvan rakentamiseksi on tarvittu, mutta lopputulos on huikea!

Ainakin kirjastossa Tintti on K-12 ja siitä olenkin iloinen. Varmasti moni pikkupoika on pettynyt kun ei pääse lainaamaan Tinttiä, mutta kyseessä ei vain millään muotoa ole lastenelokuva, enkä tosiaan soisi heidän pääsevän katsomaan Kapteeni Haddockin humalahakuista tohellusta läpi miltein kaksituntisen elokuvan. Aikuisen maailmaa leffa tuskin kokonaan muuttaa, mutta ehdottoman viihdyttävä ja hauska pätkä se on! Parasta tässä on, että luvassa on myös jatkoa!

Tähdet ****!
Tekisi mieli antaa päälle vielä papukaijamerkki tuosta teknisestä tietotaidosta mitä leffan tekijöillä selkeästi on. Hyvä pojat!:D

Ps. Ihana lainaus Yksisarvisen salaisuus-elokuvasta:

 "Jotakin tapahtui tällä laivalla.. Tiedän paikan, jossa arvoitus voi ratketa."

 Ja minne Tintti lähtee? Kirjastoon.

Miinus monsterit!

Hawkins, Colin ja Turteda, Christian:
Vähennä vähän
11 s. Otava 2012

Ensimmäiseksi näin kirjasta vain sen selän ja siitä nimen: Vähennä vähän. Hetken kuvittelin olevani tekemisissä lapsille suunnatun downshiftausoppaan kanssa. Pian tajusin piteleväni käsissäni koko 25-vuotisen elämäni hauskinta matikanopetteluopusta!

Kirjassa vähennyslaskuja opetellaan niin linnassa, tyrmässä kuin makkarissakin hengaavien hirviöiden kanssa. Oikeat vastaukset ovat läppien takana ja niitäkös on hauska vedellä. (On!)

Tähdet *****!

Samaa sarjaa on myös ei-niin-cool-kuin-miinus-monsterit-mutta-kuitenkin-hauska Lisää leikiten, jossa samalla idealla opetellaan plussalaskuja. Nämä kirjat olisivat ansainneet huomattavasti paremmat kuvat tähän viereen, mutta lähimmässä kirjakaupassa tahi kirjastossa pääset tutustumaan näihin tarkemmin :D

Hawkins, Colin ja Turteda, Christian:
Lisää leikiten
n. 11 s. Otava 2012

Tähdet ***1/2

Kun suljen silmäni

S.J.Watson: Kun suljen silmäni
387 s.
Bazar 2012

Christine kärsii amnesiasta, muistinmenetyksestä. Joka aamu hän herää kuvitellen olevansa milloin parikymppinen opiskelija, milloin lapsi, milloin perheenäiti. Joka aamu hän herää vieraan miehen vierestä, vieraassa talossa, vieraassa ruumiissa. Todellisuudessa hän on 47-vuotias ja menettänyt parikymmentä vuotta elämästään. Joka aamu hänen miehensä Ben selittää Christinelle keitä he ovat, mitä on tapahtunut. Onnettomuus. Christine alkaa pitämään päiväkirjaa saadakseen selville kuka hän on ja mitä hänelle on tapahtunut.

Kirja on paljon jännempi, kun mitä tässä uskallan juonesta paljastaa :)


Kun suljen silmäni-trilleriä kuvaa hyvin sana ilahduttava. Tai positiivinen yllätys. Ensimmäinen kysymys kirjaan tarttuessa oli, pystyisikö kirjoittamaan mukaansa vetävästi aiheesta, jossa selkeänä vaarana on yhden ja saman toisto. Pystyy. Watsonin valitsemat juonen käänteet ovat myös ilahduttavan konservatiivisia (jos niin voi sanoa) ja tempo on ilahduttavan rauhallinen. Juoni on rakennettu todella hienosti varsinkin ottaen huomioon, että kysymyksessä on esikoisteos. Tälläkin kertaa onnistuin hämmästymään kirjailijan paljastuttua mieheksi, kuviteltuani hänet naiseksi.

Kirjan kannessa on sitaatti Tess Gerritseniltä (ei hajuakaan kuka on Tess Gerritsen, pitää googlettaa :D ): "Paras esikoisromaani, minkä olen lukenut." En ihmettele kommenttia. Kirjan käännösoikeudet on myyty 42 maahan ja kuten kaikista hyvistä kirjoista, siitä on tekeillä elokuva, jota postereiden perusteella tähdittää Nicole Kidman. Tuo elokuva on varmasti mentävä katsomaan, kunhan saan mukaani jonkun kenen kädestä pitää kiinni pelottavissa kohdissa :)


Tähtiä huikeat ****
 
Ps. Youtube löytyi kirjasta tehty mukava traileri :)